Ihmiskunnan historia on kiihtyvän tiede- ja teknologiapohjaisen muutoksen historiaa. Menneinä vuosituhansina ja -satoina esimerkiksi maanviljelykseen siirtyminen ja teollistuminen ovat olleet ihmiselämää perinpohjaisesti muuttaneita teknologiapohjaisia muutosprosesseja, mutta tällaisista kehityskuluista huolimatta on muutosvauhti taannoin ollut sikäli hidasta, että ihmiset ovat yleensä voineet kokea elämän jatkuvan kutakuinkin samanlaisena sukupolvesta toiseen. Viimeistään 1900-lukua tarkastelemalla voimme kuitenkin havaita tämän ihmiselämän näennäisen muuttumattomuuden jääneen taakse; yhteiskuntiemme vanhimmat jäsenet voivat kertoa maailman käsittämättömän paljon muuttuneen heidän aikanaan, ja heistä kukaan tuskin osasi nuorena odottaa alkuunkaan tällaista maailmaa, jossa nykyään elämme.

1900-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa teknologiapohjainen muutosvauhti on yhä kiihtynyt, joten kaikella todennäköisyydellä edessämme on mitä mielenkiintoisimpia asioita. On vaikeaa tai käytännössä mahdotonta ennakoida, miten maailma tarkkaan ottaen tulee muuttumaan, mutta kiihtyvän muutoksen itsensä olemassaolosta ei ole epäselvyyttä. Päättyneellä vuosisadalla valtavia vaikutuksia omanneet ja planeetan todellisuuteen yhä suuresti vaikuttavat teknologiapohjaiset uutuusilmiöt, kuten esimerkiksi ydinaseet sekä uudenlaiset kommunikaatio- ja informaatioteknologiat kaikessa moninaisuudessaan, saattavat hyvinkin osoittautua vain pieneksi alkulämmittelyksi nykyisen vuosisadan tuleville tapahtumille. On mahdollista, että jopa kulttuurin/sivilisaation varsinainen synty, eli vuosituhansien takainen maanviljelyksen keksiminen seurauksineen, kohtaa tulevaisuudessa todellisen haastajan muutosprosessien perinpohjaisuutta vertailtaessa, kun esimerkiksi bio-, nano- ja tekoälyteknologiat aikanaan kenties pääsevät kunnolla vauhtiin.

Oletettavasti tullaan kehittämään uusia tekniikoita, joilla ihmisten kognitiivisia kykyjä voidaan lisätä ja tehostaa mm. kyborgisaatiomahdollisuuksien kautta, luoden varsin suoriakin yhteyksiä aivojemme ja uusien teknologisten kognitiokomponenttien välille. Teknologian ja biologian sulautumisen ja sekoittumisen lisäksi saatamme ehkä verrattain läheisessäkin tulevaisuudessa kohdata myös todellisen ihmisenveroisen tekoälyn mahdollisuuden, ja kun ensimmäinen kaltaisemme keino-olento on luotu, lienee matka ihmisen ohitse kovinkin yli-inhimillisiin valmiuksiin varsin lyhyt (1). Kenties vielä kiehtovampaa kuitenkin on, että nykytietämyksen valossa molekulaariseen nanoteknologiaan (2) sisältyy mahdollisuus mm. kaikille yltäkylläisesti riittävien materiaalisten resurssien luontiin (nanokoneilla manipuloimalla olemassaolevaa materiaa atomitasolla kutakuinkin mielivaltaisesti) sekä kehojemme biokemiallisten prosessien tarkkaan hallintaan, mikä periaatteessa mahdollistaisi mm. sairauksien poiston ja vanhenemisen muuttamisen vapaaehtoiseksi. Samantyyppisiin teknologioihin liittyy kuitenkin myös erittäin vakavia uhkia ja esimerkiksi helpohkoja joukkotuhomahdollisuuksia, ja näiden karikkojen välttämiseen onkin syytä todella panostaa (3).

Transhumanismi on filosofis-kulttuurillinen liike ja ajattelusuuntaus, jonka piirissä arvellaan edellä kuvatun kaltaisten kehityskulkujen ennemmin tai myöhemmin johtavan siihen, että Homo sapiens kehittyy yli nykyisenlaisen biologisen olemuksensa. Transhumanistit suhtautuvat myönteisesti ihmisyyden transformaatioon ja edelleenkehittämiseen joksikin vielä hienommaksi (sinänsä toki vastustamatta joidenkuiden halua oletettavasti pysyä aivan nykyisenlaisina ihmisinä jatkossakin, ja ylipäätänsä arvostaen yksilöiden omia valintoja — itse asiassa transhumanismin voidaan katsoa pelkistyvän täsmälleen valinnanmahdollisuuksien lisäämisen arvostukseksi), ja rakentavat tämän asenteensa humanistiselle perustalle, eli pohjautuen ajattelutapaan, jonka mukaan ihminen itse, hänen kykynsä ja älynsä, on todellisuutemme ja tulevaisuutemme keskeisin muokkaaja, sekä toimivampi keskiö maailmankuvalle kuin taikausko tai luottamus yliluonnolliseen. Muiden humanistien tavoin transhumanistit katsovat ihmisten itsensä voivan muuttaa asioita paremmiksi edistämällä rationaalista ajattelua, vapautta, suvaitsevaisuutta, solidaarisuutta ja demokratiaa. Tähän transhumanistit vielä lisäävät huomion, ettei maailmanparannuspyrkimyksissä ja itsensä kehittämisessä ole välttämätöntä rajoittua perinteisiin humanistisiin menettelyihin, vaan syytä on havaita myös alati kiihtyvän teknologisen kehityksen tarjoamat pian kenties kovinkin hurjiksi käyvät mahdollisuudet, joihin näyttää sisältyvän mm. tapoja kehittyä yli siitä, mitä nykyään kutsumme ihmiseksi.

Transhumanismi on nykyään siirtymässä valtavirtakulttuurin piiriin, kun kasvava määrä tieteentekijöitä, filosofeja ja yhteiskunnallisia ajattelijoita alkaa tiiviisti pohtia transhumanistisiin kysymyksiin liittyvää mahdollisuuksien kirjoa. Kattojärjestö World Transhumanist Associationin alta löytyy nopeasti kasvava kokoelma näkemyksiltään ja painotuksiltaan toisistaan eroavia transhumanistisia järjestöjä monista eri maailmankolkista.

Suomeen on vuonna 2003 perustettu Suomen Transhumanistiliitto, joka peruskirjassaan asettaa toiminnalleen seuraavat lähtökohdat:

1. Ihmiskunnan muuttuminen teknologian vaikutuksesta tulee jatkumaan. Muutoksen suunta voi olla toivottava tai ei-toivottava.
2. Tulevaisuutta koskevia valintoja tehtäessä on välttämätöntä ottaa huomioon ihmiskunnan teknologisten valmiuksien todennäköinen dramaattinen kasvu. Realistisesti mahdollista on peräti, että tulevaisuudessa materiaalinen puute, vanheneminen ja jopa kuolema onnistutaan muuttamaan vapaaehtoisiksi, eivätkä ihmiset enää ole sidottuja moniinkaan nykyisiin perustavanlaatuisiin rajoituksiinsa. Toisaalta mahdollista on myös, että ihmiskunta tuhoutuu teknologiaa epäviisaasti käyttäessään.
3. On erittäin tärkeää suunnata tutkimusresursseja ja tehdä yhteiskunnallisia ratkaisuja siten, että edistetään positiivista teknologista kehitystä ja otetaan huomioon myös vakavat riskit.
4. Transhumanistien mielestä kannattaa suhtautua avoimesti, hyväksyvästi ja osallistuvasti teknologiseen kehitykseen, koska tällaisen asenteen myötä pystymme ohjaamaan kehitystä eettisesti kestävään suuntaan todennäköisemmin kuin siinä tapauksessa, missä yleinen suhtautuminen teknologiaan rakentuu liiallisten tutkimuskieltojen ja/tai välinpitämättömyyden ja passiivisuuden varaan.
5. On syytä tukea ja luoda rationaalista keskustelua siitä, miten saavutettavissa oleviin teknologisiin valmiuksiin on viisainta edetä, ja minkälaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen kautta kyseisiä valmiuksia on viisainta soveltaa, jotta tulokset ovat tasapuoliset ja oikeudenmukaiset.
6. Transhumanistit puolustavat yksilöiden oikeutta käyttää teknologiaa vastuullisesti itsensä psyykkiseen ja fyysiseen kehittämiseen ja muokkaamiseen nykyisten perustavanlaatuisten biologisten rajoitustensa yli.
7. Transhumanismiin sisältyy kaikkien tietoisten olentojen hyvinvoinnin kunnioitus riippumatta siitä, ovatko kyseiset olennot ihmisiä, muita biologispohjaisia olentoja vai enemmän tai vähemmän teknologiapohjaisia olentoja.
8. Transhumanismi on modernin humanismin laajentuma. Humanismin tavoin transhumanismikaan ei tue mitään tiettyä poliittista puoluetta, poliitikkoa tai poliittisen yhteiskuntajärjestyksen mallia.

---

• 1:  Todellisen ihmisenveroisen tekoälyn luominen on varsin epätriviaali kehitysaskel, mutta on vahvoja perusteita arvella, että ihmisen ylittäminen olisi verrattain helppoa sitten, kun tämä askel ihmistasolle on ensin otettu. Ks. esim. Bostrom: When Machines Outsmart Humans (2000).
• 2:  Vahvan nanoteknologian mahdollisuuksia luotaava perusteellinen tutkimus alkoi päästä vauhtiin vuonna 1986, kun Eric Drexler julkaisi Engines of Creation -teoksensa. Hänen visiossaan edistyneen nanoteknologian peruskiviä ovat kokoojat. Kokooja on molekulaarinen rakennuslaite; tarttumavälineillään se kykenee asettelemaan reaktiivisia aineita siten, että tarkalleen haluttu kemiallinen reaktio käynnistyy. Tällaisia vaiheita toistaen kehittynyt kokooja voi periaatteessa rakentaa lähes minkä tahansa kemiallisesti stabiilin struktuurin, kuten Drexler alustavasti osoitti teknisemmässä kirjassaan Nanosystems (1992). Erityisesti tällainen kokooja (joka on oikeastaan biologisen ribosomin yleisempi teknologinen vastine) kykenee tekemään kopioita itsestään, joten kunhan yksi sellainen saadaan valmistettua, voidaan niitä tuottaa lisää helposti ja halvalla hieman nykyisten soluviljelmien tapaan.
• 3:  Ks. esim. Bostrom: Existential Risks - Analyzing Human Extinction Scenarios and Related Hazards (2002), Ethical Issues in Advanced Artificial Intelligence (2003). Freitas (Jr.): Some Limits to Global Ecophagy by Biovorous Nanoreplicators, with Public Policy Recommendations (2000) ja Yudkowsky: Creating Friendly AI (2001).