Eikö kuolema ole osa asioiden luonnollista kiertokulkua? |
Transhumanistit pitävät kiinni siitä, ettei asioita voi määritellä hyväksi tai pahaksi sen perusteella ovatko ne luonnollisia vai eivät. [Katso myös "Eikö transhumanismi ole luonnon peukalointia?" ja "Miksi transhumanistit haluavat elää pidempään?"] Ihmisen keskimääräinen elinikä liikkui 20 ja 30 ikävuoden välillä läpi suurimman osan lajimme historiaa. Suurin osa nykyihmisistä elää siis epänormaalin vanhaksi. Johtuen tarttuvien tautien, onnettomuuksien, nälkäkuoleman ja väkivaltaisen kuoleman suuresta todennäköisyydestä esi-isiemme aikoina vain hyvin harvat heistä elivät yli 60-70 ikävuoden. Tästä johtuen oli hyvin vähän evolutiivista painetta kehittää kattavampia solunkorjausmekanismeja, joita olisi tarvittu elämän pidentämiseen yli kolmenkympin rajan. Näiden menneisyytemme ikävien olosuhteiden vuoksi kärsimme nyt väistämättömästä rappeutumisesta vanhetessamme: vaurioita kasaantuu nopeammin kuin keho pystyy korjaamaan, kudokset ja elimet alkavat reistailla ja lopulta kuolemme. Ennen transhumanismia ainoa toivo kuolemattomuuden saavuttamiseen oli uudelleensyntyminen tai tuonpuoleisessa tapahtuva ylösnousemus. Niillä, jotka näkivät tällaiset uskonnolliset opit mielikuvituksemme tuotteina, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä kuolema väistämättömänä faktana. Sekulaariset maailmankatsomukset, kuten perinteinen humanismi, sisälsivät yleensä jonkinlaisen selityksen miksi kuolema ei lopulta niin paha juttu ollutkaan. Jotkut eksistentialistit menivät jopa niin pitkälle, että väittivät kuoleman antavan elämälle tarkoituksen. On ymmärrettävää, että ihmiset halusivat keksiä selityksiä kuolemalle — asialle kun ei ole historiallisesti paljoa pystytty tekemään. Täten oli jossain määrin järkevää keksiä lohdullisia filosofioita, joiden mukaan vanhuuteen kuoleminen on hyvä asia ("deathismi"). Jos sellaiset filosofiat olivat ennen suhteellisen harmittomia ja toivat ehkä jopa terapeuttista hyötyä, ovat ne nyt menettäneet merkityksensä. Tänä päivänä tiedostamme mahdollisuuden poistaa ikääntyminen kokonaan ja voimme aktiivisesti kamppailla kuolemaa vastaan elämänpidennystekniikoilla ja kryoniikalla. Tämä tekee "deathistien" filosofioiden illuusioista vaarallisia, sananmukaisesti kuolettavia, koska ne kannattavat alistumista ja rohkaisevat passiivisuuteen. "Deathistisen" kannan ottaminen sisältää usein tietyn tekopyhän elementin. On odotettavissa ja toivottavissa, että kun jonain päivänä "deathistille" esitetään todelliset vaihtoehdot (A) sairastuminen, vanheneminen ja kuolema, ja (B) annos uutta, nuorta ja tervettä elämää ystävien ja rakkaiden seurassa, niin suurin osa valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon. Jos muutama ihminen tästä huolimatta valitsee kuoleman, se on valinta, jota tullaan pahoittelemaan mutta silti kunnioittamaan. Transhumanistinen etiikka kuoleman suhteen on kristallinkirkas: kuoleman pitäisi olla vapaaehtoista. Tämä tarkoittaa, että jokaisen tulisi olla vapaa pidentämään elämäänsä ja järjestää ruumiinsa kryoniseen säilytykseen kuoleman sattuessa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että eutanasian (yksilön vapaaehtoisella suostumuksella informoiduissa olosuhteissa) tulisi olla ihmisen perusoikeus. Voi olla, että todellinen ikuisesti eläminen on mahdotonta jopa niille, jotka ovat tarpeeksi onnekkaita selviytyäkseen aikaan, jolloin teknologia on kehitetty huippuunsa, ja jopa täysin ideaaliolosuhteissa. Aineen ja energian määrä universumissa on tämänhetkisten kosmologisten mallien mukaan rajallinen, joten universumin lämpökuolema on jonkinasteinen henkilökohtainen huoli optimistiselle transhumanistille. On kuitenkin liian aikaista sanoa, ovatko päivämme välttämättä luetut. Kosmologia on vielä teoreettisesti epävakaa tiede; käsitykset siitä, onko loppumaton informaatioprosessointi (joka saattaisi mahdollistaa ladatun mielen ikuisen elämän) periaatteessa mahdollista vai ei, tuntuvat muuttuvan muutaman vuoden välein (mielenkiintoisina spekulaatioina ks. kuitenkin esim. alfa- ja omegapistelaskenta). Meidän täytyy toistaiseksi elää tämän epävarmuuden kanssa, ja akuutimpi ongelma onkin, pystymmekö pysymään hengissä niin pitkään, että saamme näihin kysymyksiin varmemmat vastaukset. Katso myös:
|