Esiteltäessä transhumanismia uudelle yleisölle kannattaa aloittaa yksinkertaisista huomioista: homo sapiens, sellaiseksi kuin hän on evoluution tuloksena muotoutunut, ei ole ominaisuuksiltaan täydellinen eikä mikään kehityksen välttämätön päätepiste. Ei ole mitään syytä, miksi luonnon aloittama kehitys ei voisi jatkua.

Näistä huomioista seuraa, että meillä on käytettävissämme kaksi vaihtoehtoa: joko jatkamme kehittymistä sokean evoluution tahdissa tai ryhdymme yksilöinä aktiivisesti suunnittelemaan ja ohjaamaan omaa kehitystämme siihen suuntaan mihin haluamme. Transhumanistit valitsevat jälkimmäisen vaihtoehdon. He lähtevät liikkeelle ihmisen oikeudesta omaan kehoonsa ja tietoisuuteensa. Transhumanistien mielestä jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus parantaa itseään, kasvattaa mahdollisuuksiaan ja vaihtoehtojensa määrää.

Tämä ei ole mitenkään erikoista tai outoa, koska ihmiset parantavat itseään jatkuvasti monilla tavoin: opiskelemalla parannetaan tietoja ja taitoja, liikuntaa harrastamalla parannetaan kehoa, silmälaseja käyttämällä parannetaan näköä ja kuulolaitteella parannetaan kuuloa. Olisikin outoa, jos ihminen ei haluaisi kehittää ja muuttaa itseään; opiskelijat pysyisivät tietämättöminä ja näyttelijät kulkisivat aina arkivaatteissaan. Nykyaikana voimme korvata sydämen keinotekoisella, parantaa näköä laserleikkauksella, korjata hauraita luita metallilevyillä tai asentaa proteesin katkenneen raajan tilalle. Olisi suorastaan epäinhimillistä, jos luiden keinotekoinen vahvistaminen kiellettäisiin sillä perusteella, etteivät ihmisen luut saa olla normaaleja luita vahvempia.

Lähitulevaisuudessa ihmisten mahdollisuudet parantaa ja muokata itseään tulevat vielä lisääntymään hyvinkin radikaalisti, esimerkiksi bioteknologian, kyborgisaation ja nanoteknologian kautta. Voimme kenties liittää biologiseen olemukseemme uusia aisteja, raajoja tai sisäelimiä entisten lisäksi. Ymmärryksemme ihmisyydestä kasvaa, kun pystymme tiedostamaan kehomme ja mielemme tilan entistä tarkemmin. Voimme saavuttaa yhä pidemmän ja terveemmän elämän, kenties jopa pysäyttää vanhenemisen. Uusia teknologioita ei siis ole syytä pelätä tai kieltää, koska oikein käytettyinä ne vain lisäävät valinnan- ja yksilönvapautta.

Jokaisella teknologialla on tietysti omat vaaransa, eikä niitä tule käyttää harkitsemattomasti. Liiallinen optimismi on yhtälailla haitallista kuin liiallinen pessimismi. Uutta teknologiaa voidaan käyttää tappamiseen ja tuhoamiseen, kuten menneisyys meille opettaa. Tämän vuoksi transhumanistit korostavat rationaalisen riskien arvioinnin merkitystä teknologisessa kehityksessä, ja kehottavat jokaista ryhtymään aktiiviseksi toimijaksi passiivisen seuraamisen sijaan. Riskejä ei voi välttää yrittämällä kieltää tulevaisuutta tulemasta. Jos kehittyminen kielletään, vain lainrikkojat kehittyvät.

Voimme ajatella evoluutiota laivana, joka seilaa merellä sokeasti ja päämäärättömästi. Laivan pysäyttäminen ei onnistu eikä ratkaise mitään, joten transhumanistien mielestä jokaisen tulisi tarttua oman laivansa ruoriin. Satamia on monia ja meri on suuri; jokainen löytää varmasti itselleen sopivan kurssin. Kaikki virtaa, kuten Herakleitos sanoi aikoinaan. Antautuuko virran vietäväksi vai ryhtyykö ohjaamaan kulkuaan, se on yksilön henkilökohtainen päätös.

Transhumanismia on mahdollista katsoa monesta eri näkökulmasta. Yleisesti sen voidaan määritellä tarkoittavan filosofis-kulttuurillista liikettä ja ajattelusuuntausta, joka korostaa sovellettuun järkeen ja viisaasti ohjattuun teknologiseen kehitykseen sisältyviä mahdollisuuksia ennemmin tai myöhemmin ylittää useita ihmisen nykyiseen muotoon kuuluvia fyysisiä ja psyykkisiä rajoituksia. Transhumanismi on humanismin muunnelma tai laajennus, joka korostaa autoevoluutiota ja automorfismia — sitä, mitä ihmisestä voi tulla omien käsiensä kautta, kun hän tarttuu työkaluihin ja kääntää ne kohti itseään. Transhumanistin voidaan sanoa tarkoittavan ihmistä, joka on siirtymävaiheessa; siirtymässä kohti post-ihmisyyttä, fyysisesti ja psyykkisesti nykyisenkaltaiseen ihmiseen nähden ylivoimaista olentoa. Olentoa, joka voi olla monin tavoin inhimillisempi kuin ihminen.

Transhumanismi on nimensä mukaisesti jatkuvasti kehittyvä ja itseään korjaamaan pyrkivä ajattelusuuntaus. Voidaan jopa ajatella, että transhumanismi liikkeenä on vain ohimenevä siirtymävaihe, ja kun se on tehnyt tehtävänsä, se voidaan hylätä muiden historiallisten joukkoliikkeiden sekaan. Toisaalta voidaan myös ajatella transhumanismin olevan ajatonta, koska muutos on jatkuvaa: olemme koko ajan siirtymävaiheessa ja posthumaanit olennotkin ovat vain trans-trans-transhumanisteja. Molemmat näkökulmat ovat omalla tavallaan oikeita. Transhumanismi nykyisessä muodossaan ei tule säilymään muuttumattomana, eikä myöskään ihminen nykymuodossaan, mutta prosessi säilyy.

Suomen Transhumanistiliitto on vuonna 2003 perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää uuden teknologian avointa ja turvallista kehittämistä ihmisten hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien kasvattamiseksi totuttujen rajoitusten ylitse. Yhdistys toimii vuonna 1998 perustetun kattojärjestönsä World Transhumanist Associationin paikallisosastona.

Tämä teksti on alunperin ilmestynyt Humanisti-lehdessä loppuvuodesta 2004. Kirjoittaja on Marko Naumanen.