Eikö meidän tulisi keskittyä ratkaisemaan nykyisiä ongelmia tulevaisuuden ennakoinnin sijaan?

On syytä huolehtia molemmista ongelmakentistä — eivätkä ne erillisiä olekaan. Ei olisi järkevä maailmanparannusstrategia keskittyä pelkästään niihin epäkohtiin, jotka ovat jo kärjistyneet, ja kiinnittää huomiota pelkästään niihin menetelmiin, jotka ovat jo käytettävissä. Näin toimiminen johtaisi siihen, että olisimme huonosti valmistautuneita lähestyviin usein hyvin vakaviinkin uusiin riskitekijöihin, kuten myös siihen, että emme koskaan saisi käyttöömme sellaisia potentiaalisesti jopa ratkaisevan tehokkaita maailmanparannusmenetelmiä, joiden kohdalla tarvitaan vielä kehitystyötä ja pohdintaa.

Image Monet transhumaanit teknologiat ja kehityskulut ovat jo konkreettisesti läsnä yhteiskunnissamme, ja niiden merkityksellisyys kasvaa koko ajan. Bioteknologia on jo todellisuutta. Informaatioteknologia on muuttanut talouselämän rakennetta perusteellisesti. Tulevaisuus tapahtuu nyt, ja olennainen kysymys on, minkä suunnan valitsemme muutokselle — vai jätämmekö tämän valinnan muiden usein välinpitämättömämpien tahojen tehtäväksi (tai mikä kenties vielä pahempaa, sattuman varaan).

Useimmat transhumaanit teknologiat toimivat hyvin yhdessä luoden synergeettisiä vaikutuksia suhteessaan muihin yhteiskunnan osiin. Eliniän selvään pidentämiseen tähtäävä tutkimus hyödyttää myös arkipäiväisempää terveydenhuoltoa, ja johtaa muun muassa olemassaolevien tekniikoiden kustannustehostumiseen, jolloin edullisempi hinta osaltaan mahdollistaa niiden saattamisen yhä useampien saataville. Älykkyyttä lisäävät ja tehostavat teknologiat parantavat mahdollisuuksiamme ratkaista ongelmia monilla elämän saroilla. Vaivatonta kommunikaatiota, rationaalista ajattelua, sivistystason nostoa ja taloudellista yhteistyötä edistämällä edistämme myös mahdollisuuksia ratkaista kansainvälisiä konflikteja rauhanomaisesti. Ja molekulaarinen nanoteknologia voi mahdollistaa teollisen toiminnan, joka on sekä ennennäkemättömän ympäristöystävällistä että taloudellisesti hyvin tuottoisaa.

Rauhan, kansainvälisen yhteistyön ja ihmisoikeuksien kunnioituksen varaan rakentavan maailmanjärjestyksen hyväksi työskentely on tärkeää, ja tuntuvasti nostaa sitä todennäköisyyttä, ettei tiettyjä odotettavissa olevia teknologioita käytetä äärimmäisen tuhoisasti sodankäynnissä tai muuten. Samoin tuloksekas rauhantyö vapauttaa taloudellisia ja muita resursseja asevarustelusta paljon järkevämpiin maailmaa parantaviin kohteisiin.

Transhumanisteilla ei kuitenkaan ole yhtä patenttiratkaisua mainittujen ongelmien hoitoon (tai no, osa meistä kyllä on vakuuttunut joidenkin aivan tiettyjen projektien ja niihin osallistumisen tärkeydestä) sen enempää kuin kenelläkään muullakaan, mutta haluavat korostaa, että teknologialla on oma hyödyllinen osansa ongelmia ratkaistaessa — unohtamatta kuitenkaan muiden tekijöiden ja yksilöiden vastuun tärkeyttä.