Posthumaani on termi, jolla tarkoitetaan mahdollista tulevaisuuden olentoa, joka on ylittänyt ihmisen rajoitukset niin radikaalisti, ettei häntä voida pitää enää nykymittapuun mukaan ihmisenä. Transhumanistin voidaan sanoa olevan siirtymävaiheessa, matkalla ihmisyydestä kohti posthumaaniutta, mutta transhumanistiksi itseään kutsuva ei kuitenkaan pidä itseään transhumaanina siinä mielessä, että luulisi olevansa "korkeammalle kehittyneen" lajin edustaja. Transhumanistiksi itseään kutsuva ihminen tarkoittaa sillä vain olevansa transhumanismin kannattaja.

Periaatteessa mahdollisia olemassaolon piirteitä — joiden todellistaminen käytännössä kuitenkin vaatinee vielä vähintäänkin paljon työtä — posthumaaneille lienevät esimerkiksi seuraavat: kognitiivinen ylivertaisuus esimerkiksi kaikkiin ikinä eläneisiin ihmisiin nähden vähintäänkin samoin kuin ihmiset ovat kognitiivisesti kehittyneempiä kuin esimerkiksi simpanssit tai koirat; keho, joka on immuuni ikääntymiselle ja taudeille; kyky valita omat psyykkiset piirteensä ja mielentilansa tahdonalaisesti; kyky kokea rakkautta, taiteellisia elämyksiä ja fokusoitunutta mielenrauhaa sellaisella intensiteetillä, joka on ihmismielille tavoittamatonta (tai kyky saavuttaa mielentiloja, joita ihmismielet eivät pysty edes kuvittelemaan).

Posthumaanit voivat olla täysin synteettisiä keinoälyjä, muunneltuja uuteen substraattiin ladattuja ihmismieliä, tai seurausta monien erillisten ja osittaisten mutta kumuloituvien perustavanlaatuisten modifikaatioiden tekemisestä jossain mielessä nykyisessä biologisessa muodossaan säilyvään ihmiseen. Tämä viimeksimainittu vaihtoehto vaatinee joko ihmisorganismin uudelleensuunnittelua vahvan nanoteknologian keinoin, tai ihmisen muunlaista radikaalia muokkausta yhteiskäyttäen esimerkiksi somaattista geenimuuntelua, psyykkisiin ominaisuuksiin suuresti vaikuttavia lääkeaineita, sekä erinäisiä tapoja luoda suoria linkkejä ihmiskehon ja -aivojen sekä informaatioteknologian välille.

Jotkut kirjoittajat, jotka eivät ole saaneet otetta posthumaaniuden käsitteestä, käyttävät tätä termiä ikään kuin voisimme tulla posthumaaneiksi pelkästään muuttamalla omaa käsitystämme itsestämme. Tällaiseen tällä sanalla ei kuitenkaan viitata, vaan posthumaaniksi tulemisessa on kyse niin perinpohjaisesta muutoksesta ihmisyyteen, ettei tätä muokkautumista voida aikaansaada pelkästään psykologisin keinoin, vaan psyykemme fyysisten pohjarakenteiden muuttaminen on välttämätöntä.

Meille ihmisille on vaikeaa kuvitella millaista olisi olla posthumaani, jolla saattaa olla kokemuksia ja ajatuksia joita me emme pysty alkuunkaan käsittämään. Posthumaanit saattavat elää varsinaista fyysistä olomuotoa tarvitsemattomina informaatiokuvioina laajoissa tietoverkoissa, ja heidän mielensä saattavat soveltaa meille täysin outoja kognitiivisia arkkitehtuureja tai ihan uusia aistimodaliteetteja. Posthumaanit saattavat pystyä siirtämään muistoja, ajatuksia ja kokemuksia mielestä toiseen, mikä suuresti parantaisi kommunikaation laatua ja tehokkuutta, puhumattakaan ihan uudentasoisista sosiaalisuuden ja ekstaattisenkin ykseyden kokemuksista. Yksittäisten posthumaanien yksilöiden mielten väliset rajat eivät välttämättä olisi ollenkaan niin selviä kuin toisistaan vielä nykyään tietyllä tasolla erotetuiksi tuomittujen ihmismielten väliset rajat.

Posthumaanit saattavat muokata itseään ja ympäristöään niin monilla uusilla ja perinpohjaisilla meidän arviointikykymme ulottumattomissa olevilla tavoilla, että nämäkin tässä esitetyt spekulaatiomme heidän luomastaan maailmasta ja olemassaolonsa yksityiskohtaisemmasta luonteesta ovat lähes varmasti melkoisen huonosti osuvia.