Mitä on kryoniikka?

Kryoniikka on kokeellinen lääketieteen haara, joka pyrkii pelastamaan ihmishenkiä kylmäsäilömällä vastikään kuolleiden kehoja siinä toivossa, että joskus tulevaisuudessa ne voitaisiin jälleen herättää henkiin.

Kryoniikan soveltaminen ei vaadi, että osaisimme herättää jäädytettyjä ihmisiä henkiin — emmekä vielä osaakaan. Vaaditaan vain, että voimme säilöä potilaita riittävän hyvin, että jonain päivänä, mahdollisesti pitkälläkin tulevaisuudessa, jäädytyksen aiheuttamat vauriot ja alkuperäinen kuolinsyy ovat hoidettavissa. Kryoniikan luonteeseen kuuluu, että tässä kehityksen vaiheessa kliiniset kokeet sen toimivuudesta ovat valitettavasti mahdottomia. Mm. siksi kryoniikkaa ei tulekaan pitää takuuna "kuolemanjälkeisestä elämästä", vaan vain eräänä potentiaalisena mahdollisuutena.

Image
Photo courtesy of Alcor Life Extension Foundation.
On mahdollista stabiloida ruumiin tila kylmentämällä sitä nestetypessä (-196 °C). Tämä prosessi aiheuttaa merkittävän määrän soluvaurioita, joita kuitenkin voidaan pyrkiä minimoimaan ruumiin asianmukaisella käsittelyllä (kryoprotektanteilla) ennen jäädytystä. Jääkristallien muodostuminen voidaan estää jopa kokonaan ns. vitrifikaatioprosessilla, jonka yhteydessä potilaan keho muutetaan osittain lasimaiseksi. (Tämä saattaa kuulostaa aika drastiselta muutokselta, mutta kryoniikan tarkoituksena ei ole säilöä elämän prosessia, vaan rakenne, koska prosessit saadaan periaatteessa käynnistettyä uudelleen kunhan ruumiin, erityisesti aivojen, rakenteisiin koodattu informaatio säilyy riittävän tarkasti.) Jäädytyksen jälkeen potilaan keho ei juurikaan kärsi lisää vaurioita vuosituhansienkaan kuluessa. [Katso: Alcor: Cryonics Myths]

Onko sitten järkevää järjestää ruumiinsa kryosäilöttäväksi? Ainakin se on tähän mennessä ainoa vaihtoehto parantaa kuolemasta selviytymisen todennäköisyyttä — mahdollisuudet elvyttämiseen eivät ole ainakaan pienemmät kuin perinteisissä hautausmenetelmissä. Jos nanoteknologia kehittyy kuten monet alan asiantuntijat odottavat, kryosäilöttyjen kehojen uudelleenanimointi (mikäli se siis ylipäätänsä on mahdollista, eli jäädytys ei aiheuta liikaa vahinkoa) voi mahdollistua jo tämän vuosisadan puolella — ilmankin teknologista singulariteettia.

Kun ajatellaan nykyisiä lääketieteen menetelmiä ja sitä, millaisina esim. 1700-luvun ihmiset olisivat ne nähneet, näytämme "herättävän ihmisiä kuolleista" jatkuvasti: pysähtynyt sydän voidaan käynnistää uudelleen ja kylmään veteen hukkunut voidaan elvyttää. Käsityksemme siitä, missä elämän ja kuoleman raja menee on muuttunut hyvin paljon, eikä ole edes erityisen uhkarohkeaa sanoa, että jos tunnin ajan kylmässä vedessä "kuolleena" (hengittämättä, sydän pysähtyneenä ja ilman havaittavaa aivotoimintaa) ollut ihminen voidaan elvyttää nykytekniikalla, sadan vuoden päästä voi olla mahdollista herättää henkiin jopa sata vuotta kylmässä lasitteessa odottanut ihmiskeho.

Loppujen lopuksi valinta on, kuten transhumanistiselle filosofialle sopii, aina kunkin yksilön itsensä. Läheskään kaikki transhumanistit eivät ole kiinnostuneita sopimaan ruumiinsa kryosäilömisestä, mutta jotkut näkevät potentiaalisenkin mahdollisuuden panostuksen arvoiseksi. Toiset puolestaan pyrkivät transhumanisminkin yhteydessä keskittymään projekteihin, jotka kokevat maailmanparannuksellisesti hyödyllisemmiksi kuin suhteellisen suuret panostukset oman henkilökohtaisen elämän jatkumiseen.

Kaupallisten kryoniikkaorganisaatioiden Alcor Life Extension Foundationin ja Cryonics Instituten sivuilta löytyy lisätietoa kryoniikasta. Varsin hyvä ei-kaupallinen tietolähde on puolestaan Ralph C. Merklen kryoniikkasivu linkkeineen.