Kyllä, mutta hyvin paljon riippuu siitä, miten transhumanistinen taide määritellään. Jos sen määritellään tarkoittavan taidetta, joka käsittelee ihmisen halua ylittää rajoituksia, silloin hyvin suuri osa kaikesta taiteesta on transhumanistista taidetta - aina muinaisesta Prometeus-myytistä, uskonnollisesta transsendentaalisesta ikonografiasta, arkkitehtuurista, rituaaleista, J.S. Bachin fuugista ja Goethen Faustista postmoderneihin taiteilijoihin, jotka pyrkivät ylittämään käsitteelliset esteet ja laajentamaan ihmisen luovuuden ulottuvuuksia.

Jos kavennamme määritelmää tarkoittamaan taidetta, joka ottaa huomioon teknologian tarjoamat keinot, saamme erilaisen joukon esimerkkejä. Frankenstein-myytti (Mary Shelley, 1831) on klassinen kuvaus teknologian vaaroista ja mahdollisuuksista, ja yleensä ottaen science fiction on ollut transhumanistisille teemoille luonnollinen kenttä, aina Jules Vernestä ja Karl Capekista Isaac Asimovin, Robert A. Heinleinin, Stanislaw Lemin ja Arthur C. Clarken kautta Vernor Vingeen, Bruce Sterlingiin, James Halperiniin, Greg Eganiin ja moniin muihin.

Yksi tapa määritellä transhumanistinen taide on sanoa, että transhumanistista taidetta tekevät ihmiset, jotka määrittelevät itsensä transhumanisteiksi. Tällöin esimerkkejä täytyy etsiä lähihistoriastamme, sillä transhumanismi terminä on varsin uusi.Natasha Vita-More on yksi ensimmäisistä ja tunnetuimmista transhumanistisista taiteilijoista tässä mielessä, ja hän on myös kirjoittanut useita transhumanistisia taidemanifesteja. Vita-Moren kuuluisin työ lienee Primo 3M+, joka on eräänlainen ostoskatalogimalli tulevaisuuden ihmiskehosta. Muita transhumanisteiksi itsensä luokittelevia taiteilijoita ovat mm. Lilia Morales y Mori, Anders Sandberg, Juan Meridalva (visuaalinen taide); Elaine Walker, E. Shaun Russell, Emlyn O'Regan, Gustavo Muccillo Alves ja Cosmodelia (elektroninen musiikki); Susan Rogers (nukketeatteri); Jane Holt (performanssitaide).

Transhumanistiset taiteilijat pyrkivät intuitiivisesti tulkitsemaan transhumaania olotilaa ja tieteen konstruoimaa maailmankuvaa. Kulttuurin, tieteen ja teknologian yhdistäminen on usein tyypillistä sekä sisällöllisesti että esityksellisesti. Taiteella pyritään ilmentämään transhumanistisia arvoja kuten elämän pidentämistä, elinvoiman ja luovuuden kasvattamista, maailmankaikkeuden tutkimista tavoitellen rajatonta itsemuuntelua ja sensoristen kokemusten kasvattamista. Joillekin transhumanisteille taide on tapa elää filosofiaansa.

Transhumanistista taidetta luodaan monien eri taidemuotojen piirissä. Näihin sisältyvät kirjallisuuden, musiikin, kuvataiteen, elektronisen ja esittävän taiteen kaltaiset yleisesti tunnustetut taidemuodot, minkä lisäksi transhumanistit usein löytävät vahvoja taiteellisia ja esteettisiä aspekteja myös esimerkiksi matematiikan alalta. Transhumanistinen taide käsittää myös tiedemiesten, insinöörien, teknikoiden, filosofien, atleettien ja opettajien työtä; lisäksi tulevaisuudessa tultaneen kehittämään täysin uusia ilmaisumuotoja. Ideat ja visiot evoluutiosta, transhumanismista, bioteknologiasta, keinoelämästä, ekstropiasta ja kuolemattomuudesta ovat tulleet taidemaailmaan jäädäkseen.

Joitakin aligenrejä ovat ekstropiaaninen taide (taide, joka kasvattaa ekstropiaa eli elinvoimaa, älykkyyttä ja diversiteettiä häpeilemättömän optimistisesti; esimerkiksi Burning Man -tapahtumaa voi pitää erittäin ekstropiaanisena), automorfitaide (kehonmuokkaus taiteena; esimerkiksi Australialainen performanssitaiteilija Stelarc) ja exoterrataide (planeetan ulkopuolella tuotettu tai universumin tuottama taide, kuten Hubble-avaruusteleskoopin ottamat kuvat tähdistöistä tai kaukaisten galaksien lähettämien radioaaltojen muuttaminen musiikiksi, kuten Fiorella Terenzin albumilla Music From The Galaxies).

Katso myös:

• Orion's Arm — Kovaan tieteeseen perustuvan science fiction -universumin kollektiivinen rakennusprojekti.
• Transhuman Space — Transhumanistinen roolipeli, joka alkaa siitä mihin cyberpunk päättyy.