Virtuaalitodellisuus on simuloitu ympäristö, jonka aistit kuitenkin havaitsevat enemmän tai vähemmän aitona.

Teatteri, ooppera, elokuvat ja TV voidaan nähdä primitiivisinä virtuaalitodellisuuden edeltäjinä. Ne eivät kuitenkaan täytä kunnollisen virtuaalitodellisuuden tunnusmerkkejä: immersiota, vuorovaikutteisuutta ja kaikkien aistien hyödyntämistä.

Primitiivisiä virtuaalitodellisuuksia on ollut käytössä jo pidemmän aikaa esim. lentäjien ja astronauttien koulutuksessa. Pikkuhiljaa immersiiviset virtuaalitodellisuustekniikat halpenevat ja levinnevät esim. tietokonepelien puolelle. Samalla tekniikka kehittyy ja virtuaalitodellisuudesta tulee yhä enemmän ja enemmän fyysisen todellisuuden näköistä, kuuloista ja tuntuista.

Pitkällä aikavälillä virtuaalitodellisuustekniikka tarjoaa lähes rajattomia mahdollisuuksia inhimillisen luovuuden toteuttamiseen. Voitaisiin luoda keinotekoisia kokeellisia maailmoja, joiden fysiikan laeilla ei välttämättä ole mitään tekemistä tämän maailman kanssa, mutta jotka kuitenkin vaikuttavat tämän maailman vieraileville asukeille todellisilta. Näitä maailmoja voidaan käyttää niin työntekoon, viihteeseen kuin sosialisointiinkin. Ladatut mielet voisivat toimia virtuaalitodellisuuksissa erityisen helposti (ilman minkäänlaisten mekaanisten liittymävälineiden tarvetta), ja monet niistä viettäisivätkin todennäköisesti suurimman osan ajastaan virtuaalitodellisuuksissa.