Tämä on henkilökohtainen valinta. Oletko koskaan ollut niin onnellinen että voisit itkeä? Onko elämässäsi ollut sellaista syvällisen ymmärryksen hetkeä, johon verrattuna koko muu olemassaolo tuntui tylsältä, harmaalta unelta josta olet juuri herännyt?

On helppoa unohtaa, kuinka hyvältä elämä tuntuu parhaimmillaan. Mutta noina hetkinä, kun todella muistamme — täydellisessä tyytymyksen tunteessa tehdessämme luovaa työtä tai rakkauteen kuuluvassa ekstaasissa — ymmärrämme kuinka arvokas ja ainutlaatuinen jokainen minuutti olemassaoloa on. Saatat miettiä itseksesi: "Olisipa elämä aina tällaista. Miksei tämä voi kestää ikuisesti?"

Ehkä se voi.

Niinkin voidaan ajatella, mutta transhumanistien mielestä "luonnon peukaloimisessa" ei ole mitään häpeämistä sinänsä; ei löydy syitä, joiden vuoksi olisi sopimatonta parantaa luontoa silloin kun parannukset ovat mahdollisia ja eettisesti toivottavia tuloksia tuottavia — oli sitten kyse sairauksien poistamisesta, maatalouden tehostamisesta voidaksemme ruokkia suurta ihmispopulaatiota tai tietoliikennesatelliittien lähettämisestä kiertoradalle. Olihan "luonnon/luonnollisuuden peukalointia" sekin, kun tuhansia vuosia sitten siirryimme metsästäjä-keräilijöiden elämäntavasta harrastamaan myös maanviljelystä, mitä siirtymää useimmat meistä näin jälkikäteen pitänevät varsin hyvänä ideana, vaikka varmasti sitäkin aikoinaan vastustettiin perinteisiin ja "luonnollisuuteen" vedoten.

Tämän kysymyksen tienoilla usein sekoitetaan toisiinsa "ihmisen" ja "inhimillisyyden" käsitteet. "Ihmisyys" tarkoittaa kuulumista ihmislajiin, Homo sapiensiin — kyse on lähinnä tiettyjen biologiaan pohjautuvien kriteerien täyttämisestä. Transhumanistit haluavat kohdallaan muuttaa monia Homo sapiensin lajityypillisiä piirteitä (joita on sekä fyysisiä että psyykkisiä), mutta toki säilyttää esimerkiksi "inhimillisyyden" — muiden huomioimisen ja myötätunnon.

Ihmisyys ei ole välttämätön ehto inhimillisyydelle, ja Homo sapiensin yli on mahdollista kehittyä siten, että pelkästään ihmisyyden negatiiviset (monessa mielessä nimenomaan epähumaanit!) puolet, kuten yleiset egoistiset taipumukset, jäävät taakse.

Transhumanistit pitävät kiinni siitä, ettei asioita voi määritellä hyväksi tai pahaksi sen perusteella ovatko ne luonnollisia vai eivät. [Katso myös "Eikö transhumanismi ole luonnon peukalointia?" ja "Miksi transhumanistit haluavat elää pidempään?"]

Ihmisen keskimääräinen elinikä liikkui 20 ja 30 ikävuoden välillä läpi suurimman osan lajimme historiaa. Suurin osa nykyihmisistä elää siis epänormaalin vanhaksi. Johtuen tarttuvien tautien, onnettomuuksien, nälkäkuoleman ja väkivaltaisen kuoleman suuresta todennäköisyydestä esi-isiemme aikoina vain hyvin harvat heistä elivät yli 60-70 ikävuoden. Tästä johtuen oli hyvin vähän evolutiivista painetta kehittää kattavampia solunkorjausmekanismeja, joita olisi tarvittu elämän pidentämiseen yli kolmenkympin rajan. Näiden menneisyytemme ikävien olosuhteiden vuoksi kärsimme nyt väistämättömästä rappeutumisesta vanhetessamme: vaurioita kasaantuu nopeammin kuin keho pystyy korjaamaan, kudokset ja elimet alkavat reistailla ja lopulta kuolemme.

Teknologioiden ympäristövaikutukset riippuvat siitä, miten niitä käytetään, eli ympäristöongelmiin liittyy sekä teknologinen että poliittinen ulottuvuus. Transhumanististen visioiden tavoittelussa keskeiset jo saavutetut teknologiset välineet — informaatioteknologia, lääketieteen menetelmät ja huipputeknologia yleisesti ottaen — tapaavat olla varsin ympäristöystävällisiä keskiasteen teknologioihin verrattuna. Kasvavan ihmismäärän tarpeiden tasapainotuksessa suhteessa luonnon kestokyvyn rajoihin tarvitaan kuitenkin teknologisen edistyksen lisäksi myös poliittista tahtoa ja kykyä ottaa huomioon myös muut seikat kuin omat ja välittömän lähipiirin intressit.