Transhumanismi on tapa ajatella tulevaisuutta siitä näkökulmasta, ettei ihminen nykymuodossaan edusta kehityksemme päätepistettä vaan pikemminkin hyvää alkua. Muodollisesti transhumanismin voidaan määritellä tarkoittavan filosofis-kulttuurillista liikettä ja ajattelusuuntausta, joka korostaa sovellettuun järkeen ja viisaasti ohjattuun teknologiseen kehitykseen sisältyviä mahdollisuuksia ennemmin tai myöhemmin ylittää useimmat nykyihmisyyteen kuuluvat perustavanlaatuiset fyysiset ja psyykkiset rajoitukset.

Bioteknologialla eli biotekniikalla tarkoitetaan eliöiden elintoimintojen, solujen, solujen osien tai solussa esiintyvien molekyylien toimintojen hyödyntämiseen perustuvaa teknologiaa. Niinkin perinteisessä toiminnassa kuin hiivan käyttämisessä leivonnassa voidaan katsoa olevan kyse bioteknologiasta, joskin useammin tätä termiä käytetään viittaamaan esimerkiksi insuliinin biosyntetisointiin ja muihin hieman uudempiin teknologisiin innovaatioihin.

Molekulaarinen nanoteknologia (MNT) on toistaiseksi hypoteettinen mutta potentiaalisesti erittäin hyödyllinen valmistustekniikka, jonka avulla voitaisiin rakentaa monimutkaisia kolmiulotteisia rakenteita atomien tarkkuudella käyttäen epäorgaanista alkuperää olevien koneiden hallitsemia kemiallisia reaktioita. Molekulaarisessa valmistusprosessissa kukin atomi tai molekyyli saatetaan tarkkaan valitulle paikalleen muodostettavassa struktuurissa.

Yli-inhimillinen äly (superäly) on mikä tahansa ihmisälyä kaikin tavoin paremmin suoriutuva äly. Tätä vaatimusta ei täytä esimerkiksi kaikki ihmiset voittava shakkitietokone, vaan yli-inhimilliseksi tunnustettavan älyn tulee olla ihmistä paremmin suoriutuva myös esim. tieteellisen luovuuden, yleisen viisauden sekä sosiaalisten taitojen aloilla.

Jotkut transhumanistiset ajattelijat ounastelevat, että tulemme tulevaisuudessa saavuttamaan pisteen, jossa teknologisesta kehityksestä tulee niin nopeaa, että kehityskäyrästä tulee käytännöllisesti katsoen pystysuora (ainakin joksikin aikaa). Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin lyhyen ajanjakson kuluessa maailma voisi muuttua lähes täydellisesti. Tätä hypoteettista pistettä sanotaan singulariteetiksi (lukija kenties havaitsee etymologisen yhteyden matemaattiseen singulariteettiin), ja sellainen voinee tässä mielessä seurata lähinnä jonkinlaisen itseään kasvavalla vauhdilla kehittävän yli-inhimillisen älyn luomisesta.

Se riippuu tekemistämme poliittisista valinnoista, mutta ainakaan toistaiseksi ihmiskunnan historiassa ei ole vallitsevasti käynyt niin. Vahvoin perustein voidaan väittää, että nykypäiväisen teollistuneen yhteiskunnan tyypillisellä kansalaisella on korkeampi elintaso kuin yhdelläkään keskiaikaisella kuninkaalla. Kuninkaalla saattoi olla omat hovimuusikkonsa ja -orkesterinsa, mutta nykypäivänä saa halvalla CD-soittimen ja äänitallenteita, joiden avulla voit kuunnella parhaita muusikkoja milloin haluat. Kuningas saattoi sairastua keuhkokuumeeseen ja kuolla, mutta nykyään kehitysmaissakin on usein saatavilla tehokkaita hoitokeinoja. Kuninkaalla saattoi olla kullatut vaunut kahdeksalla valkealla hevosella, mutta nykymaailmassa on suurille joukoille helppoa hankkia oma auto. Ja sinulle on mahdollista hankkia televisio, nettiyhteys ja asunto kera lämpimän suihkun ja puhtaan vesijohtoveden. Voit puhua kännykällä toisella puolella maailmaa olevalle kaverillesi, ja tiedät paljon enemmän maailmankaikkeudesta kuin yksikään vuosituhannen takainen monarkki.

Kyllä, ja tästä seuraakin että on syytä suorittaa analyysejä (Ks. esim. Bostrom: Existential Risks — Analyzing Human Extinction Scenarios and Related Hazards), keskustella näistä vaaroista ja ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ennen kuin riskien on mahdollista realisoitua. Bioteknologiaan, nanoteknologiaan ja vahvaan tekoälyyn sisältyy kaikkiin mahdollisuus luoda erittäin vakavia ja monimutkaisia vaaroja, mikäli niitä sovelletaan ajattelemattomasti tai pahantahtoisesti. Transhumanistit näkevätkin aivan ensiarvoisen tärkeänä, että näihin riskiskenaarioihin aletaan välittömästi suhtautua vakavasti.

On syytä huolehtia molemmista ongelmakentistä — eivätkä ne erillisiä olekaan. Ei olisi järkevä maailmanparannusstrategia keskittyä pelkästään niihin epäkohtiin, jotka ovat jo kärjistyneet, ja kiinnittää huomiota pelkästään niihin menetelmiin, jotka ovat jo käytettävissä. Näin toimiminen johtaisi siihen, että olisimme huonosti valmistautuneita lähestyviin usein hyvin vakaviinkin uusiin riskitekijöihin, kuten myös siihen, että emme koskaan saisi käyttöömme sellaisia potentiaalisesti jopa ratkaisevan tehokkaita maailmanparannusmenetelmiä, joiden kohdalla tarvitaan vielä kehitystyötä ja pohdintaa.

Transhumanismi sopii yhteen monien erilaisten eettisten järjestelmien kanssa, ja näin ollen transhumanisteilla on toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, minkälaiset muutokset ovat toivottavia. Yleensä onkin hyvä idea pitää ohjenuorana sitä, että jokainen päättäköön itse mitkä muutokset kokee kohdallaan toivottaviksi, vai haluaako pitää itsensä ja henkilökohtaiset olosuhteensa muuttumattomina.

Sanan suppeassa ja vakiintuneimmassa merkityksessä eugeniikalla tarkoitetaan 1900-luvun alussa ennen toista maailmansotaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa vaikuttanutta liikehdintää ja ajattelutapaa, jossa pyrittiin geneettisesti parantamaan ihmislajia pakkosteriloimalla "epäkelpoja yksilöitä", ja rohkaisemalla haluttuja geneettisiä ominaisuuksia omaavien ihmisyksilöiden lisääntymistä. Tällaista menettelyä on täysin mahdotonta yhteensovittaa suvaitsevaisuuden, humanismin ja tieteellisyyden varaan rakentavan transhumanismin kanssa, eivätkä transhumanistit siis alkuunkaan kannata eugeniikkaa, johon lähtökohtaisesti sisältyy sosiaaliluokkaistavaa, rasistista ja ylhäältäpäin heikoiksi tai epäkelvoiksi luokiteltuja sortavaa ajattelua. Ylipäätänsä sekin eugeniikan lähtöoletus, että ihmislajia voitaisiin valikoidun lisääntymisen kautta kehittää paremmaksi mielekkäällä aikajänteellä, on hyvin kyseenalainen.

Tämä on henkilökohtainen valinta. Oletko koskaan ollut niin onnellinen että voisit itkeä? Onko elämässäsi ollut sellaista syvällisen ymmärryksen hetkeä, johon verrattuna koko muu olemassaolo tuntui tylsältä, harmaalta unelta josta olet juuri herännyt?

On helppoa unohtaa, kuinka hyvältä elämä tuntuu parhaimmillaan. Mutta noina hetkinä, kun todella muistamme — täydellisessä tyytymyksen tunteessa tehdessämme luovaa työtä tai rakkauteen kuuluvassa ekstaasissa — ymmärrämme kuinka arvokas ja ainutlaatuinen jokainen minuutti olemassaoloa on. Saatat miettiä itseksesi: "Olisipa elämä aina tällaista. Miksei tämä voi kestää ikuisesti?"

Ehkä se voi.

Niinkin voidaan ajatella, mutta transhumanistien mielestä "luonnon peukaloimisessa" ei ole mitään häpeämistä sinänsä; ei löydy syitä, joiden vuoksi olisi sopimatonta parantaa luontoa silloin kun parannukset ovat mahdollisia ja eettisesti toivottavia tuloksia tuottavia — oli sitten kyse sairauksien poistamisesta, maatalouden tehostamisesta voidaksemme ruokkia suurta ihmispopulaatiota tai tietoliikennesatelliittien lähettämisestä kiertoradalle. Olihan "luonnon/luonnollisuuden peukalointia" sekin, kun tuhansia vuosia sitten siirryimme metsästäjä-keräilijöiden elämäntavasta harrastamaan myös maanviljelystä, mitä siirtymää useimmat meistä näin jälkikäteen pitänevät varsin hyvänä ideana, vaikka varmasti sitäkin aikoinaan vastustettiin perinteisiin ja "luonnollisuuteen" vedoten.

Tämän kysymyksen tienoilla usein sekoitetaan toisiinsa "ihmisen" ja "inhimillisyyden" käsitteet. "Ihmisyys" tarkoittaa kuulumista ihmislajiin, Homo sapiensiin — kyse on lähinnä tiettyjen biologiaan pohjautuvien kriteerien täyttämisestä. Transhumanistit haluavat kohdallaan muuttaa monia Homo sapiensin lajityypillisiä piirteitä (joita on sekä fyysisiä että psyykkisiä), mutta toki säilyttää esimerkiksi "inhimillisyyden" — muiden huomioimisen ja myötätunnon.

Ihmisyys ei ole välttämätön ehto inhimillisyydelle, ja Homo sapiensin yli on mahdollista kehittyä siten, että pelkästään ihmisyyden negatiiviset (monessa mielessä nimenomaan epähumaanit!) puolet, kuten yleiset egoistiset taipumukset, jäävät taakse.

Transhumanistit pitävät kiinni siitä, ettei asioita voi määritellä hyväksi tai pahaksi sen perusteella ovatko ne luonnollisia vai eivät. [Katso myös "Eikö transhumanismi ole luonnon peukalointia?" ja "Miksi transhumanistit haluavat elää pidempään?"]

Ihmisen keskimääräinen elinikä liikkui 20 ja 30 ikävuoden välillä läpi suurimman osan lajimme historiaa. Suurin osa nykyihmisistä elää siis epänormaalin vanhaksi. Johtuen tarttuvien tautien, onnettomuuksien, nälkäkuoleman ja väkivaltaisen kuoleman suuresta todennäköisyydestä esi-isiemme aikoina vain hyvin harvat heistä elivät yli 60-70 ikävuoden. Tästä johtuen oli hyvin vähän evolutiivista painetta kehittää kattavampia solunkorjausmekanismeja, joita olisi tarvittu elämän pidentämiseen yli kolmenkympin rajan. Näiden menneisyytemme ikävien olosuhteiden vuoksi kärsimme nyt väistämättömästä rappeutumisesta vanhetessamme: vaurioita kasaantuu nopeammin kuin keho pystyy korjaamaan, kudokset ja elimet alkavat reistailla ja lopulta kuolemme.